Viime viikkoina oon ottanut kuvia Benedictuksesta. Itse esiinnyn just kuvassa missä oon pukeutunut tyynyyn. Ajankohtaisempaa sisältöä päivittyy ig:ssä @pullankuvatus -profiilille.
Sosiaalinen eristys alkaa vähän puuduttaa. Meinaan joka kolmannessa lauseessa ehdottaa että voitais kutsua ystäviä kylään, mennä piknikille porukalla, käydä kyläilemässä tai oikeestaan mennä ihan mihin tahansa. Mäkkäriin, Helsinkiin, perheeni luo tai vaikka pakomatkalle Intiaan. Yleensä osaan tukkia suuni, mutta joskus vilpittömät haluni nähdä ulkopuolinen ihminen tyrmätään kyseenalaistavalla katseella ja nousevalla kulmakarvalla.
Omalla kohdallani tätä "vapaaehtoista karanteenia" ja eristäytymistä on takana kuukausi ja viikko. Tasan. Nyt alkaa olla jo tottunut näihin "rutiineihin" eli siihen, että aamulla herää kahdeksan ja yhdeksän välissä, pukee päivävaatteet tai jotain muuta kuin t-paidan ja pikkarit, pesee kasvot ja hampaat. Kahvia kuluu ihan käsittämättömiä määriä, mutta vaatii valmiiksi tekemistä ja ruokalistassa pitäytymistä, että kahvi ei chillaa yksinään mahassa.
Me ollaan siis tehty ruokalista kaupassa käyntiä ja ruuanlaittoa helpottamaan. Meillä on oma lista ruuille mitä ollaan syöty, mitä tullaan syömään ja pari paperia ruokia, lisukketa, herkkuja ja muuta inspiraatiota, mistä voi valita mitä tahtoo seuraavaksi syödä. Instagramin puolella tää on herättänyt kiinnostusta, ja yritän muistaa ensi viikolla kuvata safkaa, että tekin pääsette inspiroitumaan. Tällä viikolla syötiin jauhelihakeittoa runsailla kasviksilla, lasagnea ja siinäkin paljon kasviksia, pinaattilettuja & tortilloja, viikonloppu menee varmaan tortilloilla ja jatketulla salaatilla.
Mun kroppa vaatii aika rutinoitunutta toimintaa että pysyn psyykkisesti ja/tai fyysisesti kasassa. Mun täytyy nukkua paljon, syödä säännöllisesti, ulkoilla päivittäin, hiljentyä venyttelemään ja hakea omaa aikaa ja turruttaa lentäviä ajatuksia kirjoihin, väristyskirjaan tai äänikirjoihin.
Äänikirjoista suosittelun saa Torey Haydenin uusin romaani Satutettu lapsi & vanhempi teos Sähkökissa. Hayden työskentelee psykologina ja opettajana, tehden töitä "lastensuojelusta pudonneiden" vaikeuksissa olevien lasten kanssa. Hänen kirjoissaan on vahva todellisuuspohja, jonka lisäksi mukanaan vie hemmetin sujuva ja taitava kerronta. Pitää otteessaan alusta loppuun! Luin Haydenin tuotannon yläasteen aikaan, uudemmat kirjat niiden ilmestyessä. Suosittelen kaikille, oikeesti.
Konkreettisista kirjoistakin on suositeltavia! Minä ja mieheni tykätään molemmat laajasti kirjallisuudesta, ja nyt karanteenin aikaan ollaan aloitettu uusi tapa. Illalla ja välillä ennen päikkäreitä ollaan luettu yhdessä Lovecraftia, tai siis minä olen lukenut ääneen, hän kuunntellut ja sitten taas minä olen yrittänyt hengityksestä tulkita milloin hän on nukahtanut. Tää on sopinut meille hyvin, ja vaikka molemmat kokee usein nukahtamisen vaikeaksi, on tää auttanut kumpaakin rauhoittumaan ja nukahtamaan helposti. Mulle Lovecraft on melko uus juttu, mutta yllättävän miellyttäviä nuo tarinat on, joskin välillä kahdeksan riviset lauseet menee vähän ohi, kun unohtaa lopussa mitä alussa sanottiin.
Posti toi tänään Mari Uusivirran & Eveliina Koskirannan uutuuskirjan Vaikuta! Maailman parantajien kirja. Teoksessa nostetaan esiin 18 suomalaista pohjoismaalasta tai muualla vaikuttavaa alle 25-vuotiasta vaikuttajaa. Omista tutuista ja seurattavista mukana on Kaisa Ojala eli instagramin @aktivistikaisa, transoikeuksien puolustaja Havu Härmä (@havunhuuto), ihana Greta Thurnberg ja romaaniaktivisti Carmen Valerius. Mukana on ihan mielettömiä henkilöitä, arvoja, tekoja ja vaikutuksia, jotka kaikki vaikuttaa niin upeille, etten malta odottaa että saan ahmia ne päähäni.
Paikallisliikenteen välttely ja keväisehköt ilmat on onneks tukenee toisiaan, ja tänäänkin kirjan hakureissulle kertyi pituutta noin 12.5km! Kivut helvetistä on vainonneet muutaman päivän, psyyke on ollut suunnilleen yhtä paskana ja jaksaminen täysi nolla, mutta vieläkin ilahduttaa näitä huonoja päiviä edeltänyt aamulenkki, jossa uuden kilometrin kävelyn jälkeen juoksin puolisentoista kilometriä kotiin. Big deal mielelle ja keholle mikä rakastaa juosta, mutta kroppa on tehnyt siitä tärinäkipujen takia mahdotonta. Ehkä vihdoin ois saanut kuntoutettua hermovaurioiden satauttamaa kehoa pisteeseen, että tavoitteellinen urheilu vois pikkuhiljaa olla taas mahdollisuus!
Greyn anatomian viimeisin kausi kohtasi loppunsa, mutta onneksi HBO:sta löytyy meidän toisen lempisarjan, What we do in the shadowsin kakkoskauden ekat jaksot. Valtava suositus - kohtuuttoman hauska sarja!
Benedictus on opetellut kävelemään takajaloilla ja on niin hassu otus, että sitä kehtaa tuijotella television sijaan. Vielä kun ei söisi kaikkea eteentulevaa, niin voisi ulkoiluttaa asunnossa. Meille on muuten tulossa -toivottavasti- kesän aikana pavekkeelle lasit, että jäbäkin pääsee toivottavasti taas pian haukkaaaan happea parvekkeelle, missä se on meidän aiemmissa asunnoissa viihtynyt.
Mitä sun karanteeniin kuuluu näin kuukauden jälkeen?
Otathan haltuun blogin Facebookin?
Kommentit
Lähetä kommentti