TAYS EVÄSI TAAS HOITONI JOTEN TÄSSÄ OLLAAN TAAS

Tässä kuvassa minä ilmentämässä tunteitani uudesta vuodesta Taysin kanssa. 

 Onkin ehtinyt muutaman kuukauden jo miettiä miten lukuisin takaisin omaan blogiini. Elämässä on ollut paljon hyviä ja heikkoja juttuja joista kertoa - olen kuin olenkin opiskellut kesäkuusta tänne ilman saikkua ja valinnut kurssit jo kesäksikin. Erittäin mielenkiintoisia ja ig:ssä herätti taas ääretöntä kiinnostusta se, miten näillä mun iän ikuisilla ongelmilla ees ollaan yliopistossa. Mutta palataan siihenkin myöhemmin! Ajattelin palata tänne niin meidän kodin esittelyllä, kipupäiväkirjalla, ruuilla minkä oksentaminen on kamalinta tai easyintä, mutta epäilin että se triggeröisi enemmän psyykkeittä kuin helpottaisi pahoinvoinnista kärsiviä, joten skipakaan se. Joulu, luetut kirjat, koronamenot, 2020 summaus, haaveet seuraavalle BLA BLA BLA.

Mutta sitten kohtasin taas huippu kohdan elämässä: Tays ilmoitti eväävänsä multa hoidot ja tutkimukset mitä heille kohdistettiin Husista melkein vuosi sitten. Jumalauta että loppui ymmärräys. "Sulle on saatu lääkkeillä niin hyvä hoitotasapaino että ei tehdä mitään!" mikä hoitotasapaino?

Ilmeisesti on ihan oikei oksentaa kivusta, ettei tunne ala ruumista kun koskee välillä niin lujaa, että ei voi liikkua ja että hengittäminen saa aikaan tuntien itkukrampit. Toki on niitä parempia hetkiä, mutta parempien hetkien kipu onkin vaan 6-7 kymmenestä, hyvinhän sillä pärjää. Jännitävää vaan, että tays aina valittaa kipulääkkeistäni, enkä ihmettele, itsekään en nauti. Mutta tietävät itsekin että niillä pysyn poissa Acutasta mutta yli puolet vuorokaudesta en ole kykenevä mihinkään muuhun kuin istumiseen tai makaamiseen. Mutta mielummin kuin tarjoaisivat tutkimuksia tai lääkkeettömiä hoitoja kuten puudutusta tai sähköä (nämä siis Helsingissä halutaan testata mutta Tays ei tee) niin tahtovat pitää mua opiaattikierteessä vuodesta toiseen. Mahtavaa.

Odotan että saan Helsingin päästä lääkärin kiinni ja itkeä apua. Mulla loppui nyt jaksaminen tähän kolmeen vuoteen sairaanhoidossa, jossa mikään ei etene ja jos joku laittaa lähetteen niin toinen lääkäri tai osasto evää sen. Ei kiitos pysty enää.

Palataan chillimmissä :*