Kuten edellinen postaukseni Meilahden sairaalaan joutumisesta vähän jo ennustikin, ovat viime viikot olleet rankkoja ja kropan ongelmia täynnä. Uusia mahdollisuuksia ja lähetteitä on kuitenkin tullut esiin ja paskan keskellä olen ollut onnellinenkin, että kannattaa nyt lukaista koko teksti - etsitpä mitä vaan itseäsi eniten viihdyttävää näkökulmaa.
Meilahdesta siirryin ambulanssisiirrolla Taysiin, jossa vietin muutaman päivän todella, todella kovien kipujen vuoksi. Gastro-osaston hyväksi voin kehua hoitajien ymmärrystä ja apua; kipulääkkeitä ei säästelty, eikä kukaan kieltäytynyt lämmittämästä neljää minuuttia kauratyynyäni. Ja kun korvatulpilla ja kunnon lääkkeillä koisasin iltapalan ohi, oli hoitaja iloisen oloinen tarjoillessaan mulle iltapalaa kl. 23:n jälkeen... Voin sanoa että mun erityisruokavaliot harvoin naurattaa ketään joka joutuu ruokkimaan mua.
Kun kunto siitä muutamassa päivässä vähän helpotti niin kotiuduin sillä ohjeella, että kun kipua ei enää jaksa kotona niin tervetuloa takaisin gastro-osastolle - luonnollisesti päivystyksen kautta. Sairaalasta jäi hyvä fiilis, että ei siis pelota takaisin joutuminen. Lähinnä pelottaa tämä viikko toisensa jälkeen kestävä perkeleenmoinen kipu; se saa multa hetkessä jalat alta ja pyörtyminen on ollut monta kertaa ihan hilkulla; nopeasti alas pääsjay kunnolla kiinni pitävä puoliso ovat pelastaneet monta pään kolahtamista!
Kipu laittaa mut sänkyyn. Toissapäivänä oltiin muutama tunti Ratinassa kiertelemässä ja syömässä Juhan ja mun äidin kanssa. Hauska päivä vähän kostautui ja eilinen meni sitten monen kipukrampin, vihlonnan ja särkemisen keskellä. Onneksi seura oli mitä paras ja ketäpä lohipasta ei parantaisi!
Lisäks mä oksennan päivittäin - oon löytänyt todella monta hedelmää ja vihannesta mistä tulee kamala hetken oksennusboomi, ja nyt laskiaispullaa syötyäni voin todeta hiivan päässeen samaan sarjaan ananaksen ja kurkun kanssa.
Kivut on olleet ihan helvetistä. Olen sairaslomalla töistä - ainakin tän kuun loppuun, jatkosta mahdotonta sanoa. Opiskeluja tahdon jatkaa, mutta just nyt pitää antaa kropan ja psyykeen vähän tuulettua ensin - muuten voin jo nyt varata paikan Pitkästäniemestä, nyt on hyvä yritys päällä välttää psykiatrinen hoito tällä kertaa.
Tänään gastropolilta suostuttiin laittamaan kipupolille lähete kivunhoitomenetelmästä mitä ei olla mun kohdalla vielä kokeiltu. Katsotaan mitä kipupoli sanoo, seuraavaksi sitten kokeillaan tarvittaessa neuropolia. Moni varmaan arvaa mistä toimenpiteestä on kyse, mutta mä kerron vasta kun tiedän että miten tää läheteasia lähtee rullailemaan. Mua harmittaa vähän oma skeptisyys näitä uusia lääkkeitä ja hoitoja kohtaan, kun niin montaa ollaan kokeiltu ja useat suunniteltu valmiiksi ja sitten ei ookkaan voitu tehdä. Tiiättekö, se on niin vitun rankkaa kuulla jokaisen yrityksen jälkeen, että tämä ei toimi, ja että voi hyvin olla että sun kiputila on niitä mihin ei vaan auta mikään. Toki haluan fyysisesti kokeilla kaikki mahdolliset avut, mutta psyykkisesti hajoo joka kerta niin paloiks ettei halua ajatella etukäteen että olis mahdollista saada apua taas jostain kokeiltusta. Kun niitä oon tässä kaks ja puoli vuotta kokeiltu.
Äiti lähti tänään kotiin. Mun kroppa on ihan poikki vaikka ollaan otettu rennosti kokoajan. Nyt makaan painopeiton alla tens-laitteen kanssa. Mulla on ollut kipualueella nyt 40h ajan pippurilaastarit . Instagramin puolella lupasin kirjoittaa kokemuksista hermokivun ja näiden laastarien vaikutuksesta - pitää vielä ainakin toinen erä kokeilla, mutta ainakin vielä fiilis on positiivinen!
Nyt pitää pari päivää antaa kropallle armoa, loppu viikosta olisi ihana nähdä kaveria, toivottavasti en oo ihan sänkykunnossa, olis mukava edes olohuoneessa hengailla jos ystävää näkisi.
Meille on tulossa helmikuussa pari keikkaa joista toinen edellyttää yötä meidän lempihotellista - Klaus K:ssa, yhdessä Kämpin hotelleista. Lisäksi mennään katsomaan teatteriesitys jonka ostin puolisolleni joululahjaksi. Yritän olla vihaamattta itseäni enempää siksi, etten pysty nyt normaaliin elämään tai joka päivä kunnolla edes pystyyn, jos tässä hitaasti alkais elpyä ja olla taas hetken koossa ja voida nauttia noista tän kuun luksuksista!
Meilahdesta siirryin ambulanssisiirrolla Taysiin, jossa vietin muutaman päivän todella, todella kovien kipujen vuoksi. Gastro-osaston hyväksi voin kehua hoitajien ymmärrystä ja apua; kipulääkkeitä ei säästelty, eikä kukaan kieltäytynyt lämmittämästä neljää minuuttia kauratyynyäni. Ja kun korvatulpilla ja kunnon lääkkeillä koisasin iltapalan ohi, oli hoitaja iloisen oloinen tarjoillessaan mulle iltapalaa kl. 23:n jälkeen... Voin sanoa että mun erityisruokavaliot harvoin naurattaa ketään joka joutuu ruokkimaan mua.
Kun kunto siitä muutamassa päivässä vähän helpotti niin kotiuduin sillä ohjeella, että kun kipua ei enää jaksa kotona niin tervetuloa takaisin gastro-osastolle - luonnollisesti päivystyksen kautta. Sairaalasta jäi hyvä fiilis, että ei siis pelota takaisin joutuminen. Lähinnä pelottaa tämä viikko toisensa jälkeen kestävä perkeleenmoinen kipu; se saa multa hetkessä jalat alta ja pyörtyminen on ollut monta kertaa ihan hilkulla; nopeasti alas pääsjay kunnolla kiinni pitävä puoliso ovat pelastaneet monta pään kolahtamista!
Kipu laittaa mut sänkyyn. Toissapäivänä oltiin muutama tunti Ratinassa kiertelemässä ja syömässä Juhan ja mun äidin kanssa. Hauska päivä vähän kostautui ja eilinen meni sitten monen kipukrampin, vihlonnan ja särkemisen keskellä. Onneksi seura oli mitä paras ja ketäpä lohipasta ei parantaisi!
Lisäks mä oksennan päivittäin - oon löytänyt todella monta hedelmää ja vihannesta mistä tulee kamala hetken oksennusboomi, ja nyt laskiaispullaa syötyäni voin todeta hiivan päässeen samaan sarjaan ananaksen ja kurkun kanssa.
Kivut on olleet ihan helvetistä. Olen sairaslomalla töistä - ainakin tän kuun loppuun, jatkosta mahdotonta sanoa. Opiskeluja tahdon jatkaa, mutta just nyt pitää antaa kropan ja psyykeen vähän tuulettua ensin - muuten voin jo nyt varata paikan Pitkästäniemestä, nyt on hyvä yritys päällä välttää psykiatrinen hoito tällä kertaa.
Tänään gastropolilta suostuttiin laittamaan kipupolille lähete kivunhoitomenetelmästä mitä ei olla mun kohdalla vielä kokeiltu. Katsotaan mitä kipupoli sanoo, seuraavaksi sitten kokeillaan tarvittaessa neuropolia. Moni varmaan arvaa mistä toimenpiteestä on kyse, mutta mä kerron vasta kun tiedän että miten tää läheteasia lähtee rullailemaan. Mua harmittaa vähän oma skeptisyys näitä uusia lääkkeitä ja hoitoja kohtaan, kun niin montaa ollaan kokeiltu ja useat suunniteltu valmiiksi ja sitten ei ookkaan voitu tehdä. Tiiättekö, se on niin vitun rankkaa kuulla jokaisen yrityksen jälkeen, että tämä ei toimi, ja että voi hyvin olla että sun kiputila on niitä mihin ei vaan auta mikään. Toki haluan fyysisesti kokeilla kaikki mahdolliset avut, mutta psyykkisesti hajoo joka kerta niin paloiks ettei halua ajatella etukäteen että olis mahdollista saada apua taas jostain kokeiltusta. Kun niitä oon tässä kaks ja puoli vuotta kokeiltu.
Äiti lähti tänään kotiin. Mun kroppa on ihan poikki vaikka ollaan otettu rennosti kokoajan. Nyt makaan painopeiton alla tens-laitteen kanssa. Mulla on ollut kipualueella nyt 40h ajan pippurilaastarit . Instagramin puolella lupasin kirjoittaa kokemuksista hermokivun ja näiden laastarien vaikutuksesta - pitää vielä ainakin toinen erä kokeilla, mutta ainakin vielä fiilis on positiivinen!
Nyt pitää pari päivää antaa kropallle armoa, loppu viikosta olisi ihana nähdä kaveria, toivottavasti en oo ihan sänkykunnossa, olis mukava edes olohuoneessa hengailla jos ystävää näkisi.
Meille on tulossa helmikuussa pari keikkaa joista toinen edellyttää yötä meidän lempihotellista - Klaus K:ssa, yhdessä Kämpin hotelleista. Lisäksi mennään katsomaan teatteriesitys jonka ostin puolisolleni joululahjaksi. Yritän olla vihaamattta itseäni enempää siksi, etten pysty nyt normaaliin elämään tai joka päivä kunnolla edes pystyyn, jos tässä hitaasti alkais elpyä ja olla taas hetken koossa ja voida nauttia noista tän kuun luksuksista!
Kommentit
Lähetä kommentti