ON RANKKAA PYRKIÄ KEHOPOSITIIVISUUTEEN

#ARVOKASPYLLY 

#SELFLOVE

#IHASTUKEHOOSI

#KEHORAUHA

ja kaikki muut tärkeät, niin tärkeät ja upeat hästägit, kampanjat, ajatukset ja ihmiset, jotka ovat sitä mitä ovat, upeita ja täydellisiä just sellaisena, kaikessa ihanassa inhimillisessä epätäydellisyydessään.

Nyt toivon, ettet käsitä pointtiani väärin. Mä todella ihailen, arvostan, jaan eteenpäin ja osallistun ainakin keskusteluun, usein postaan omia kuviani mukaan, ja fanitan kehopositiivisuutta. Kaikkien vartalot on upeita, ja ainoa ihminen kuka saa määrittää sen rajat, on sen kantaja itse.

Mä oon 23 ja ollut koko elämäni siitä esiteiniyden vaiheesta asti yks kävelevä avunhuuto hyväksyntään, ja maailmaan missä jokainen saa olla itsensä näköinen. Kliseesti, mun mielestä kaikki muut on niin kauniita ja just sopivia sellaisena kun on, ihan sama mistä asiasta on kyse, mutta itsessään voi vihata kaikkea ja vielä ihan saatanasti.

Mitä hittoa se kertoo meidän maailmasta, somevaikuttaja ja seksuaaliterapeutti Marja Kihlströmin hästäg #arvokaspylly joutui sensuurin hampaisiin kun sen takaa löytyi skaala erilaisia peppuja? IG:ssä on jopa eroottista sisältöä yhdenlaisista kehoista, mutta aito ja monipuolinen peppujen joukko ei käy?

Puolustin kommentillani instagramissa kehorauhaa, että on aivan käsittämättömän huonoa käytöstä mennä kommentoimaan toisen ihmisen kuvaan, että näyttää että hän on raskaana. Näitä kommentteja oli useampi johon myös kommentoimani kommentin kirjoittaja vetosi. Sitten sain samana päivänä ig:ssä viestin (nyt poistetulta tililtä, olikohan vaan spämmäämiseen tarkoitettukin) että naiselle raskausutelu on kehu; nainenhan raskautuu luonnostaan, ja jos henkilö ei ole raskaana, niin ainakin hänellä on muotoja eikä näytä pojalle. Sanamuoto ei varmaankaan ollut tarkalleen tuo, mutta sisältö kyllä.

Meinas kyllä räjähtää pää sitä viestiä katsoessa (ja olis varmaan käynyt nytkin jos spotifyn kesämuistosi -lista ei olis haloo helsingin jälkeen heittänyt boten annaa). Mutta siis että mitä helvettiä, vaikka profiili ja sen poistuminen kommentin älyvapauden ohella viittaavat että viestin laittanut teki sen vaan provosoidakseen, ei mulla riitä ymmärrys. 

Mä en halua uskoa, että jonkun päässä voi oikeesti yhdistyä ees ohuella langalla yhteen se, että on kohteliasta todeta että näyttääpä sille että on maha kasvanut vauvan verran ja kuvitella että se ei loukkaisi jo jokaisen oikeutta päättää kehostaan ja raskaudesta ja siitä kertomisesta, saati sitten että se olisi kehu, jos sen mahan takana ei olekaan lasta. 

(kun se voi olla ei toivottu raskaus, keskenmeno, raskaus jossa kaikki ei ole hyvin, jos raskauspäilyllä sattuukin olemaan joku lähelle liippaava asia, että ei varmaan kannata vihjailla, jos henkilö ei ota asiaa itse puheeksi). Puhumattakaan siitä, millainen idioottimaisuus on ajatus siitä, että naisen täytyis olla kurvikas eikä poikamainen, tai että toisenlainen varsi näyttäisi automaattisesti toiselle sukupuolelle. Mun puolesta voitais kelata aikaan että ruumiinrakenteen perusteella ei arvailtais että millainen identiteetti henkilöllä on.

Mutta se asia mistä mä halusin kirjoittaa, on se, että kaiken tän tärkeän ja vihdoin nyt esiin nousevan kaikkien kehojen yhdenvertaisuuden ja arvokkuuden näkyminen sosiaalisessa mediassa alkaa ahdistaa. Ei kehojen näkeminen, ei, se on just oikein. Vaan se, että tuntuu että omalla keholla pitäisi joka hetki osallistua tähän kaikkien näkyvyyden oikeutukseen. Joskus musta tuntuu, että lenkille tai kaupungille lähtiessä tuijotan itseäni; vartaloani, vaatteitani, näkyvyviä ja näkymättömiä ruumiinosia ja sitä, mitä mä viestin itselleni ja muille. Että teenkö väärin itseäni ja muita kohtaan jos lähden ulos löysässä yläosasssa koska mua ahdistaa laittaa enemmän kehoa esittelevä. Kun mä luen auringossa kirjaa, alan miettiä että pitäiskö mun ottaa shortisit pois ja lojua vaan uimapuvussa, että osaltani näytän että myös mun keholla on oikeus lojua tässä julkisesti näin, ja että se on täysin okei, pitäiskö mun olla se joka näyttää muille, että tässä saa kaikki olla sellaisissa vaatteissa kun haluaa.

Siinähän se tuli, kaikki saa olla sellaisissa vaatteissa, asennossa, kun itse haluaa.

Niinpä mun tehtävä ei oo olla inspiraatio muille. Mä tiedostan, että mä saan näkyä ja olla näkymättä sellaisena kun musta siinä hetkessä tuntuu hyvälle. Että jos haluan maata niukissa biksuissa niin saan tehdä niin, jos haluan ulkoiluttaa itseäni verkkosukkahousuissa, saan tehdä sen, jos taas mieheni vaatteisiin tai puolijoukkuetelttaan niin kenelläkään muulla ei oo oikeutta estää sitä.

Olen julkaissut someissani tuon yllä olevan kuvan omassa feedissäni ja se on näkynyt em. @ihastukehoosi, kampanjassa ja sen bikinitempauksessa. Olen postannut kuvan itsestäni pitsiliiveissä muutama vuosi sitten #tissiviikko :n, jos menet instagramiini niin siellä on paljon kuvia minusta ja kehostani sairauksieni yhteydessä. 

Multa on joskus kysytty, että eikö itsekriittisyyteni, syömishäiriöni estä mua postaamasta ihoani nettiin. Estää, joo, välillä, välillä se estää myös syömisen, toisena päivänä oon niin masentunut etten jaksa pestä hampaita, jonain päivänä voisin juosta alasti kaupungin ympäri ja huutaa että mä oon nyt tässä enkä häpeä sitä. 

Ihan rehellisesti, jos mä en mun omassa blogissa ja ig:ssä olis avoin mun fiiliksistä omassa kehossani sen kaikilla osa-alueilla, mä vihaisin, häpeisin, kritisoisin ja olisin niin helvetin epävarma omasta kelpaamisestani, riittämisestäni, että en varmaan poistuis ikinä ulos meidän kodista. 

Mä en hae somesta kehuja tai kuolausta sille miten kuuma mä oon ja miten hyvä peppu mulla on, enkä itseinhoissani odota että saan vahvistusta sille että mulla todella on väärän malliset tissit ja selkälihakset vois tehdä musta siedettävän. 

Mä teen itselleni tilaa olla minä, ja oikeutan itselleni olemassa olon mun omassa elämässä.

Tuntuuko susta joskus sille, että some ja maailma on täynnä upeita, rohkeita, mielettömän kauniita ja just sellaisena kelpaavia ihmisiä, mutta itse et kuulu siihen sarjaan? Siis niihin, jotka raivaa tilaa sille, että me kaikki saadaan olla ja näkyä omana itsenämme? Musta meinaa tuntuu aika usein, että mä oon just se tollo joka yrittää ja yrittää, onnistuu joskus postaamaan kuvan ja tekstin jossa arvot on ne jotka tahtoisit jakaa kaikille, mutta sitten käperryt takaisin omaan ahdistukseen ja riittämättömyyteen, ja meet vaihtamaan shortsit farkkuihin ennen ulos lähtöä, kun vielä eteisessä katselet arvokkaita pyllyjä ja kauniita, erilaisia kehoja?

// Mun ig on @Pullankuvatus.