16/04/2019
Se on kyllä tullut jäädäkseen. Marraskuussa. Ja voi luoja mä voin sanoa, että joka toinen tunti se oli jo ihan valmis ”jos hän on tullakseen hän tulee” ja joka toinen ”eeeei me eeeeei voida vielä” ja jankattiin se melkein viis kuukautta.
Kunnes naisen roolissa oon vähän yli kolme viikkoa valunut verta ja saanut kamalia vihlomiskohtauksia kun lopulta tultiin siipan, maksani lääkäreiden ja gynekologin kanssa samaan tulokseen, että tökätään kuparikierukka sisään. Siistiä ja nopeaa. Mitä paskaa… Mutta ainakin tämän kokemuksen jälkeen voin todeta, että mikäli meidän käy tuuri ja saadaan lapsia, niitä voidaan saada sitten sarjatuotannossa, ennen kuin mieheni voi ottaa osansa hormonihoidoista. Meillä on siis tilanne etten saa synnyttää alakautta eivätkä raskauteni saa mennä niin pitkälle kuin menisivät vaan erikseen sovitaan sektio, ei tarvitse tässä asiassa näin huumorilla heittäen muistaa synnytyskipuja. Tahdotteko lukea vaikka syksymmällä noita asioita joiden on muututtava, että vauvan yritys olisi realistisesti kannattavaa.
Minä siis toivon todella paljon, että saan lapsen. Tiukka adoptio maailma evää meiltä adoptoinnin, mikä tuntuu itsestä melkein naurettavalta että nyt jo tiedetään että vaikka minun adoptio-oikeuteni evätään, vaikken ole vielä pitkään aikaan edes sen ikäinen, että voisin kyseiseen prosessiin lähteä. Se siitä siis.
Juhan kanssa me puhutaan meidän muksusta lähes päivittäin; enemmän tai vähemmän vakavassa yhteydessä. Tiedetään, minkä asioiden on muututtava ennen lapsen yritystä, mitä se edellyttää meiltä molemmilta, ja terveydeltäni. Ja jos kaikki nämä asiat alkaisivat edetä oikeaan suuntaan ja saisimme maailmalta vihdoin niitä hyviä uutisia ja terveys kohenisi, voitaisiin vauvaa näin nopeasti kuvitella vuodelle 2021. Mutta totta kai me tiedämme, että omasta vakavasta sairastumisestani on alle kaksi vuotta, joten asiat voivat todellakin tapahtua nopeasti.
Tiedän että olen mielettömän onnekas, kun olen löytänyt vierelleni noin ihanan ja huolehtivaisen miehen. Sen suhteen voin aina olla rauhallisin mielin, että jos minä en sairauksien takia voi jotain tehdä, tiedän, että siippani hoitaa ne. Ja tiedän jo, että hänestä tulee loistava faija. Mitä muuta voi ajatella miehestä, joka metsästi ikuisuuden pöllötakkia, jolla on BATMAN leima kädessä ja toisessa ranskanbuldogin muistotatuointi 🙈💕
Mutta eihän se ihana vauvakuume katso faktoja; se saa suun kääntymään hymyyn kun vastaan tullaan pienen lapsen kanssa tai raskausvatsan kanssa. Se saa hiipparoimaan ruokakaupassa lasten osastolle ja melkein ostamaan valmiiksi sen ihanimman 62/68cm haalarin.
Tietysti jos huomioi, että siippani on syntynyt sektiolla, koska painoi syntyessään 7kg, ei niille pienimmille vaatteille ehkä ole mitään käyttöä 😀
Vaikka ollaan nyt melko atraktiivinen pari, Oli meillä kummallakin lapsena tummat, miltei mustat hiuspehkot jo syntyessä. Eli eiköhän hän sitten muistuta ensimmäiset kuukautensa lähinnä niitä Trolls Peikkoja, mitkä oli kova sana kun olin tarhassa ja eskarissa. Haaveilen että lapsi voisi saada Juhan hiukset, kulmat ja ripset, mutta minun silmieni syvän sinisyyden.
Mutta toisaalta, tiedän paljon oman ikäisiäni tai sukupolvea vanhempia, ketkä olivat elämänsä aikana ennen tietoa mahdollisesta raskaudesta ja lapsen saannista ostaneet ”valmiiksi” muutamia vaatteita tai muita tarvikkeita, joihin ovat ihastuneet ja toivoneet saavansa käyttää niitä omien lastensa kanssa. Onko teillä sellaisia? 🙂 Tähän voin todeta vaan, että pelastin vanhempieni luota retron pienen lapsen käsinmaalatun kukkamekon…
Se oli se minun ja nykyisen siippani ensimmäinen yhteinen aamu, kun ilmoitin haluavani sitten lapsia. Ja meillä on siitä asti pienellä liukumisella ollut nimiä.
Ja sitten tuli se hetki kun näimme Tokmannilla alennuksessa pastellivärisen sokeriruosta valmistetun leikkiauton. Ja koska mieheni on henkisesti aivan valmis lapseen, sain kokea yllätyksen…
Ja sitten mieheni paljasti että:
Että meillä selvästi odotetaan lasta.
Mutta me emme odota lasta.
Mutta vielä jonain päivänä meille toivottavasti syntyy pieni tuhiseva käärö 💕.
Mitä mielipiteitä heräsi? 🙂
Kommentit
Lähetä kommentti