30/10/2019
Viime päivinä olen tehnyt asioita joita en ole tehnyt koskaan ennen, tai ainakaan pitkään aikaan. Se tuntuu freshille. Mutta samalla pelottavalle, kun muuttuvia asioita on niin paljon. Hyviä asioita, ja vähän huonompia, ja niitä mitä rajaan someminäni ulkopuolelle.
Olen loukannut käteni, kävin kolme kertaa kahdessa viikossa terveyskeskuksessa. Edellisen kerran räpylä oli kipsissä täsmällisesti vuosi sitten.
Kynteni on maalattu sateenkaaren värein pastellisävyillä; oranssi, keltainen, turkoosi, vaaleanpunainen ja sininen, ja sitten uudestaan.
Minusta on tullut pienen hurmurin kummitäti.
Pitkästä aikaa tenttikirjani ovat englanniksi.
Olen leikannut puolet hiuksistani. Minulla on klassinen polkkatukka tai bob, miten se nyt kuvataankaan.
Vietin muutaman ihanan päivän sukulaisten luona Pohjois-Savossa, pitäisi käydä niin paljon useammin.
Olen alkanut käyttää taas enemmän kauluspaitoja – eilen Spencerin valkoinen, tänään Leviksen farkku.
Olen vihdoin käynyt taas vaatekaappini (etenkin alusvaatteeni) läpi ja pienentänyt omaisuuttani laittamalla vanhoja seuraavaan pisteeseen.
Olen leiponut sämpylöitä.
Tänään olen käynyt kahdesti syömässä opiskelijahintaisen koululounaan.
Allekirjoitin vuokrasopimuksen bussimatkalla asuntonäytöstä kotiin.
Me muutamme. Me muutetaan isompaan, saunalliseen kotiin missä ikkunasta näkyy luontoa. Vaikka mä tulen kaipaamaan tampereen takana kasvavan metsän katselua ikkunasta.
Kommentit
Lähetä kommentti