Nukuin aamulla melkein kymmeneen, kun sain silmäni auki, toi mieheni minulle kahvia ja suukkoja peittojen alle.
Minä rakastan pitkiä aamuja kun köllitään, pussaillaan, hipsutetaan, silitetään hiuksia ja jutellaan tulevaisuudesta, tunteista ja on niin hyvä olla.
Me lämmitettiin aamusauna, minkä lämmössä flunssakin hieman hellitti, stressilevelit laski ja hiuksiin sävytetty punainen näyttää monisävyisenä kivalle.
Kuunneltiin Max Raabea, jonka kanssa kävin keskustelun Instagramissa, ja tätähän me intoiltiin yhdessä! Me ollaan ostettu vasta hänen konserttiinsa liput eturiviin – ja meidän kummankin äiti innostui tulemaan mukaan! Nyt odotellaan kymmenen kuukautta kyseistä konserttia. Mun mielestä on mahtavaa hankkia yhteisiä menoja pitkän ajan päähän ja tietää että silloinkin ollaan ja mennään yhdessä. Edellinen vuoden päähän ostosta sijoittunut juttu oli Rammsteinin Ratinan keikka, johon ostettiin liput noin kahden tai kolmen viikon seurustelun jälkeen!
Hitaalla tahdilla kahvia, panadol hottia, pitkiä halauksia ja hyvää ruokaa. Kun ei ole kiire mihinkään, kun vaan ollaan, ja tiedetään että tullaan olemaan.
Olin muutaman tunnin töissä, jossa hyvin lääkkeet piti flunssan kurissa, jossa lapsi opetti minua tekemään paperiveneen, jossa katsoin lastenohjelmia ja pelasin palloa ja frisbeetä pihalla, sekä tietysti toimin autoradan mäkenä. Lapsi jäi innolla odottamaan meidän seuraavaa tapaamista, mikä jättää mulle aina sen onnellisen olon että oon onnistunut olemaan turvallinen ja cool aikuinen.
Kohta tapaan mieheni puolimatkassa kotiin, käydään hoitamassa taas vähän asioita ja haetaan mun muutossa keskelle matkaa jäänyt polkupyörä. Kun arki juttuja tekee käsin kädessä, tulee niistä extrana parempia.
Huomenna mulla on vapaapäivä ja mä aion levätä tän lenssun pois ja selvitellä gastrolääkärin kanssa että onko mun sisälmyksien tila normaali vai ei.
Jos huominen ei ole yhtä ihana kuin tämä päivä, niin ainakin muistan että mulla oli pehmeä ja onnellinen tiistai.
Kommentit
Lähetä kommentti