OISPA TEINIMINÄ TIENNYT

03/06/2018

Olisinpa tuona 14-vuotiaana lapsena tiennyt että mä arvokkainta mitä mulla on, on just se et mä erotun usein muista. Ei meidän kolmesta saaresta keskimmäisellä kenelläkään muulla ollut pinkkiä tukkaa. Ja harvan ulosanti oli niin elävää kun mun. Ei siellä moni kertonut kirjoittavansa runoja, tahtovansa muuttaa taideopistoon koulun päätyttyä, saati realistisesti tahtonut kirjoittaa kirjaa. Kiitos 14-vuotiaalle itselleni etten hävennyt sitä mitä mä olin enkä yrittänyt olla kuin muut.

Ei ollut ihan läpihuutojuttu et oli helppoo olla tunnistettu tytöistä tykkääväks teiniks. Mut olisinpa tiennyt, että mä tuun löytämään niii uskomattomia ihmisiä elämääni, että asiat menee niin paljon eteenpäin, ettei se enää oo kenellekään big deal et mä pussaan kadulla toista tyttöä.

Olisinpa mä tiennyt, että kauneutta, seksikkyyttä ja ihmisarvoa ei mitata vaa’alla eikä painoindeksillä. Olisinpa mä tiennyt sen, moni asia olis voinut muuttua ja olla nii paljon helpompaa.

Olisinpa mä tiennyt että ammattiapuun voi luottaa. Alkaen siitä koulupsykologista tai ees kuraattorista tai luokanvalvojasta. Että vaikka miten aina sanotaan et teini-ikään kuuluu erilaiset tunnekuohut ja kasvukivut, niin ihan mitä vaan ei pidä kestää. Olisinpa mä tiennyt et olemassa on oikeesti ihmisiä ketkä voi auttaa.

16-vuotiaana mä olin asunut vuoden taideopistolla, mä olin löytänyt sen paikan missä ei oo mitään mitä ei vois itsestään kertoa. Mut olisipa mä tona lukion ekan vuoden keväänä luottanut itseeni yhtään. Mä olin niin ahdistunut, stressaantunut, sain ensmmäistä kertaa paniikkikohtauksia mutten ikinä sanonut mitään. Olisinpa mä tiennyt ettei tarvii stressata niin paljon koulua, että mä selviäisin vaikka en oliskaan treenannut koko kesää täysillä, painanut duunia puhelinmyynnissä ja nostanut seuraavana lukuvuonna keskiarvoani numerolla ja lukenut jopa 8.5 kurssin jaksoja.

Olisinpa mä tiennyt ettei mun tarvitse laihduttaa. Näyttää paremmalle. Olla kovempi muija ja juosta lujempaa kun kukaan muu. Suorittaa kaikki, koulusta sosiaalisiin suhteisiin, deittailuun ja ruskettumiseen. Olisinpa mää tiennyt et teen elämästäni siinä hetkessä ja pitkälle tulevaisuuteen tosi vaikeeta, että mä rikon itse ja annan yhteiskunnan rikkoo mua. Ja sit yrittää suorittamalla korjata kaiken.

Olisinpa mä yläasteella ja lukiossa tiennyt, että ei oo väliä onko kokoa 34 vai 40. Että mun ihmisarvo ei muutu jos pakka ei pysy aina koossa, et aina ei tarvii pärjätä ja suorittaa.