22/02/2019
Elinsiirto. Krooninen kipu. Vitunmoinen ahdistus. Kortisoni. Sairasloma. Liikuntakielto. Tunnesyöminen. Kuolemanpelko.
Ne järkyttävät neljä päivää kuusta kun menkat eskaloi hermokivun uusille leveleille.
Liika vapaa-aika, liian vähäinen vapaa-aika. Mainitsinko jo turvottavan ja ruokahalua lisäävän kortisonin.
Tahto pelastaa itsensä, maailma, jokainen dialyysiä tekevä ja meikun viisbeellä makaava.
Maksatragedia on kasvattanut mua.
Ja mun maksaa. Sitä kirjaimellisesti, uusi jättimaksani painaa 1.4kg ja Ritva-vainaa tuskin kiloa enempää.
Mun huumori on levinnyt vain mustalle alueelle. Mun kipukynnys on ylittänyt realistisuuden rajat. Mun sietokyky sille miten paska tuuri ihmisellä voi olla on aivan mieletön.
Ehkä 75% tästä kasvusta on kyllä siinä alueessa minkä tuo Baby-Perkele valtaa muilta mun sisäelimiltä. Feeling good kun mahalaukku, keuhkot ja suolisto ei meinaa mahtua sen tomppelin kanssa samaan mahaan.
Mut se loppu 25% maksatragedian aiheuttamasta mainittavasta kasvusta on mennyt kyllä alakroppaani. Ennen maksatragediaa perseeni ei saanut muotoa hakemallakaan eikä se maailmanlopulta taida näyttää vaikka reidetkin vähän levenivät. Päinvastoin ja tähän miljoona tiedätte-kyllä-mitä-emojia.
Sitä paitsi, ennen maksatragediaa mulla ei ikinä ole ollut yli viittä kertaa menkat vuodessa. Miettikää et ne on ollut seitsemän peräkkäistä kuukautta. Todella tarvitsette tämän informaation ymmärtääksenne että oon kokenut tän pms ja hermokipu yhdistelmän jo seitsemästi menehtymättä.
REPIKÄÄ SIITÄ. #strongwoman ”independentwoman
ps. Annoin tänään puhelinhaastattelun Iltalehdelle ja olin 8h töissä. Ja tein makaronilaatikon ilman makaronia mut se ei ollu kehumisen arvoinen veto. Nukuin viime yönä 10h15min ja tänään mulle tuli Aamulehti ja Image, lukekaa niitä.
Kommentit
Lähetä kommentti