Vitsit että onkin ollut vauhdikas aloitus marraskuulla! Uusia kokemuksia ja kokeiluja niin isoja kuin pieniäkin.
Tänään musta tuli virallisesti kummitäti. Ensimmäinen ja niin rakas kummipoika hymyili sylissäni kasteen ajan, ja papin sanat meinasivat mennä ihan kyynelkanaviin. Se, että me ollaan aina tämän lapsen puolella ja tahdotaan antaa hänelle kaikki se hyvä ja onnellinen minkä hän ansaitsee. Että kummina minulle on tahdottu antaa tehtävä ja kunnia olla hänen lähisukulaisensa ja se ihminen, joka on aina häntä varten olemassa, jolla on tehtävä pitää omalta osaltaan huolta että lapsella on hyvä olla. Kummius on mun mielestä ihan äärettömän kaunis asia, ja tehtävä mikä on mulle tosi tärkeä ja henkilökohtainen asia. Tätä varmasti vahvistaa se, että mulla on ihanat kummit, jotka ovat aina olleet elämässäni ja tuoneet ilmi, että on sydämen asia olla mun kummeja.
Itku tuli kun minua pyydettiin kummiksi, itkuksi meni kun ensimmäistä kertaa tapasin kummipoikani, kyyneleet meinasivat valua kun mua tänään pyydettiin kannattelemaan vauvaa kasteessa ja olemaan näin sylikummi. Ja sitten kasteessa meinasi monta kertaa tulla itku siitä rakkaudesta sitä pientä lasta kohtaan, siitä ylpeydestä kummiudesta ja siitä pienestä haukottelevasta ja keinutuksessa hymyilevästä pikkuisesta.
Mulle nämä pienet, lähinnä lähisuvun kanssa pidetyt juhlat olivat muutenkin todella ihanat! On aina kivaa nähdä sukua, etenkin kun välimatkaa on useampi sata kilometri. Mä olen meidän serkuslauman vanhin, pikkuveli on kanssa ehtinyt syntyä 90-luvun puolella, mutta tuolta puolen seuraavaan serkukseen on ikäeroa 9 vuotta ja nuorimman kanssa se 22 vuotta, että on se ihan mahtava saada olla niiden elämässä! Ei paljon ääntä, naurua ja rakkautta puutu!
Mietin muuten pitkään että mikä olisi vähän moderni ristiäislahja, joka kuitenkin olisi ns. kummilahjaksi hyvä. Mulla itselläni on tallessa kultainen vauvasormus minkä olen saanut omilta vanhemmiltani ristiäispäivänäni, tänään se roikkui ketjussa kaulassani, ja pieni kummipoikani esitteli vuorostaan ensikorua jonka annoin! Onnistunut idea siis, vanhempana hän voi käyttää sitä myös ketjussa, tai sitten se säilyy ainakin muistona kastejuhlasta.
(mun paita on Citymarketista ja housut Lidlistä. Sormus sentään on Kultajousen kastelahjoja.)
Meidän muutto vähän aikaistui, ja tänään on tavarat siirtyneet mieheni ja tämän kavereiden toimesta uuteen kotiin! Ollaan yksi ilta vietetty uudessa kodissa siivoillen ja omassa saunassa nauttien (!!), mutta tänään sitten pääsee vielä uuteen kotiin. Voi että voi olla onnellinen nainen!
Meillä oli vasta ensimmäinen vuosipäivä, josta on muuten tulossa oma postauksensa ihan lähipäivinä. Voin sanoa että oon niin rakastunut ja onnellinen, joka päivä oon vaan enemmän ja enemmän kiitollinen meistä. Tämä uusi koti ja kaikki.
Ollaan kumpikin täpinöissä kodin laittamisesta, ollaan tehty vielä aika maltillisesti uusia hankintoja – todella uniikkia ja upeaa verhoa löytyi Facebook – kirpputorilta ja matchaavia pöytävaloja alennusmyynnistä. Tauluja on suunnitteilla niin vessaan kun melkein otetuista kihlajaiskuvistakin.
Uusia työkuvioita on suunnitteilla ja opinnoissa olis muutama tentti, oppimispäiväkirja, essee ja analyysi tehtävänä vielä ennen joulua. Ajattelin ehkä vähän mahtipontisesti suorittaa vielä jonkun kurssin ihan kirjatenttinä, mutta katsotaan nyt miten käy! Yksi arvosanan korotuskin on varattu – jospa niitä ei montaa tarvitse!
Sen verran mielenkiintoista tuo opiskelu kuitenkin on, että positiivisesti mennään eteenpäin. Postausta mun terveyden, kipujen ja muiden isojen (fyysisten ja psyykkisten) sairauksien kanssa opiskelut on nyt sujuneet, ja miten niistä on selvitty ja miten menty päin helvettiä.
Edellisviikolla olin kuuntelemassa Tarja Halosta ja Alviina Alametsää, tollai kevyesti paria suomen kovinta naista!
Nyt laitan silmät hetkeksi kiinni ja juon jo varmaan kylmän take away kahvini, ja koitan kuunnella yritysjuridiikan luentotallenteen loppuun. Kohta jo kotiin saunomaan lempparin viereen!
Mitä ihanaa sulle on viimeksi tapahtunut?
Kommentit
Lähetä kommentti