Sara mitä hittoa
Olen ollut vähän reilun kuukauden psykiatrisessa sairaalassa kivunhoidossa ja oppimassa elämään kivun kanssa.
Sen lisäksi että hermokipuni on edelleen todella kovaa myös norspan laastareiden kanssa, on myös päässä kipua kohtaan enemmän vihaa ja raivoa enemmän kuin olen ikinä tuntenut.
Psyykkisesti olen siis vihainen, mutta myös katkera, vittuuntunut, epätoivoinen, kyllästynyt, surullinen, eksynyt, hajonnut ja yksinkertaisesti paskana.
Väsynyt, niin väsynyt, mutta on aivan sama nukunko vuorovaudessa 5 vai 16 tuntia. Väsyttää vaan.
Sitten tuli se, että toistaiseksi tuntemattomasta syystä oikea nilkkani on rikki. Toissa aamuna se vain roikkui vasemmalle taittuneena, enkä saanut sitä käännettyä oikein, enkä liikuttamaan kuin varpaita. 16h myöhemmin pääsin takaisin nukkumaan oikeaan sairaalaan, kun taysissä oltiin neuvottomia ja lopulta vain lastattiin. Kyynersauvat tästä nyt vielä puuttui – hermokipu ehk nelinkertaistui !!
Mä hain yhteiskunatutkimukselle, luin kaks kuukautta ihan crazynä. Olin varasijalla 3. enkä päässyt sisään.
Mun toinen, hakukohde oli hallintotieteet Johtamiskorkeakoulussa. En opiskellut, kun ykköskohde vei ajan ja energian loppuun. Pääsykoe oli mielenkiintoinen ja innostuin käyttämään aivoja ja mielikuvistusta, ja siinähän kävi niin , että –
JOHTAMISKORKEAKOULU KUTSUU !!!
Vähän vauhtia tänne psykiatrisellekin. Enemmän juttua tulee edelleen igstoryyn, @pullankuvatus, jota voitte katsella vaikka ette tiliäni jostain syystä seuraisikaan!
Voimien mukaan kirjoittelen meininkejä!
Kommentit
Lähetä kommentti