Vain pisara meressä blogin Miisa inspiroi mua taannoin kirjoituksellaan Menin mukavuusalueeni ulkopuolelle: elämäni ensimmäiset tindertreffit. Edellinen postaukseni käsitteli nykyistä parisuhdettani, voidaan ottaa hetki niille deiteille mistä ei seurannut mitään todellista.
Kuten osa ystävistäni ja näin myös blogin lukijoista tietää, elämääni on mahtunut paljon deittailua, niin tinderissä kuin todellisessa maailmassakin. Suomessa ja Ruotsissa. Oon ollut todella, todella ihastunut ja screenshottaillut kuvia vain jotta voisin katsella niitä helpommin. Olen lähtenyt treffeille niin ilmaisen ruuan kuin sitten sen toisen ihmisenkin takia. Kyllä, mä olen ollut myös todella hyvillä treffeillä siinä hetkessä oikeiden ihmisten kanssa, mutta koska niistä kertominen olis ehkä liian intiimiä toisen osapuolen kannalta, niin mennään näillä tarinoilla jossa leiskuvimmat tunteet ovat olleet lähinnä epäusko ja huvitus. Ettei huvi loppuis liian lyhyeen niin lisätään mukaan myös näitä ”sattui koska tinder” tapahtumia.
ENSIMMÄINEN TINDERMIES: Ensimmäistä kertaa lähdin tindertreffeille just kahdeksantoista täytettyäni. Se oli keskiviikko, mulla oli ihan sairas darra ja sovittiin että tavataan kello 18 ja mennään juomaan kahvia. Näytin ihan zombille enkä meinannut pysyä hereillä, mutta kuvissa herra oli niin hyvännäköinen ja vielä oikeassa bändissä soittava muusikko, että koin että mun on pakko mennä tai missaan elämäni tilaisuuden.
Noh, tää elämäni tilaisuus vei mut sateensuojaan kotiinsa. Ja siinä vaiheessa kun hänen hiuksensa olivat neljättä kertaa kiinni korvakoruissani ja spottasin että sillä oli keltaiset apina lakanat niin lähetin kaverilleni viestin että nyt sopis soittaa. Ja hän soitti, ohoh pitää mennä moimoi, ja sitten kävelin ystäväni kanssa kotiin mäkkärin pussit eväänä. Mutta sitten kävikin ilmi että samaan aikaan eräs ystäväni oli käynyt tämän kanssa ulkona. Ja me molemmat saatiin yhtäaikaa identtisiä viestejä. Unohdettiin koko jätkä, kunnes muutaman kuukauden kuluttua lähdettiin baariin jossa esiintyi muutama paikallinen bändi. Ja kukas se siellä pääesiintyjänä olikaan. Hän ja me kaksi, kaksi punapäätä joita oli yksinkertaista tapailla yhtäaikaa kun pystyi laittamaan samat kohteliaisuudet molemmille. 😉 Ei kiitti.
SÄHKÖSOPIMUS: Viisi vuotta itseäni vanhempi, asiallinen ja huoliteltu nuorimies halusi viedä mut pidemmän viestittelyn jälkeen ravintolaan. Hän lupasi kustantaa illan ja kappas vaan kun neiti Kuparinen tilasi yhden listan kalleimman annoksen. Eikä muuten ollut sen minkälie 37euron arvoinen. Pihviä kuivempi oli kuitenkin tämän unelmien poikamiehen näköisen suklaasilmän juttujen taso; olenhan alkanut kilpailuttaa sähköfirmoja? kyllä nyt olisi korkea aika, kuukausittain pitäisi pyytää eri firmoilta paras tarjous ja kirjata ne ylös, että sitten kun on aika valita mistä sähkönsä ottaa, niin on tarjolla dokumenttia minkä perusteella voin valita pitkällä tähtäimellä kannattavimman valinnan. Seuraavat tunnit kuuntelinkin sitten kokoomuksen puolueohjelman analyyttistä ja intohimoista analyysiä. EI, musta ei ollut edustusvaimoksi kokoomuksen tulevalle kansanedustajalle.
TINDERMIEHET TINDERTREFFIEN ULKOPUOLELLA: Pari vuotta takaperin olin menossa tapani mukaan vakipaikkaani, Jyväskylän hierojakouluun pelastamaan selkääni. Aikani oli aamu kymmeneltä, joten heräämisen jälkeen jäi sopivasti aikaa swaippailla tinderissä ennen kuin nousin ylös. Sain mätchin, syntisen hyvännäköisen nuoren jäbän jolla oli erikoinen nimi. Hierojalla istuskelin odotusaulassa viitisentoista minuuttia ja totta kai viihdytin itseäni lempisovelluksellani, erikoisen niminen poika oli moikannut ja kysynyt että mitäs tänään. En ehtinyt vastata kun hierojani kutsui minua ja sanoi tuuraavansa sitä kenelle ”kuka tahansa” valintani oli osunut. Ehkä hieronnan puolessa välissä maatessani yläosatta hierontapöydällä tajusin miksi hierojaani oli meinannut naurattaa kun esittelin itseni, mua nauratti aivan järkyttävästi loppu hieronnan ajan tietää että hierojani oli juurikin tämä hyvännäköinen ja erikoisniminen poika jota olin ajatellut koko aamun.
Lopuksi hän kertoi tekevänsä hierojantöitä kotonaan ja antoi minulle puhelinnumeronsa. Se on muuten edelleen lompakossani, hän on ehdottomasti paras hieroja kuka minulla on ollut, mutta koska hän on edelleen myös tinderissäni, en ole kehdannut vieläkään laittaa viestiä ja kysyä että vieläkö hän hieroo. Selvästi liian hyvä ollakseen realistinen.
TUPLABOOKKAUS: nooniin, se on se tunne kun et etsi mitään vaan nautit vapaasta tapailusta. Ja olet sopinut kolmannet treffit edellisillä ja epähuomiossa vetäiset tinderpojun siihen samalle kellonlyömälle. Ja muuten Kompassille molemmat. Auts.
Ei auta kun laittaa tinderissä ”sori, nyt pitää perua, sain töitä illaksi!” ja sitten sopivasti esiintyä vähän tälläytyneenä Amarillon edessä toisen jätkän kanssa. Illalla sain oikein viestiä että tinderpoju ei arvannut mun työskentelevän seuralaisena. Well, oikeesti oon tehnyt suuren urani lastenhoitajana mutta melko lähellä.
Mutta näitähän sattuu! Mulla on ystävä kenen kanssa ollaan useamman kerran vertailtu tindermätcheja ja oikein laskemalla laskettu kuinka monta on samaa ja etenkin kuinka moni on laittanut ihan samoja viestejä. Kerran sattui oikee helmi alle 5km päässä, joka alkoi pikkutunneilla vinkua meitä molempia yhtäaikaa luokseen. Siinä loikoiltiin ystäväni kanssa lattialla ja vedätettiin raukkaparkaa ihan kiimaisena laittamaan lisää ja lisää viestiä, eikä se vaan tajunnut että me alettiin vastata yhtäaikaa identtisiä vastauksia. Tai tajus se ehkä tunnin myöhemmin ja esti meidät molemmat. Mikä menetys! Toinen oli toki se jotai toinen meistä deittaili ja samaan aikaan venkas toista treffeille.
SINÄKIN BRUTUKSENI Noh, onhan sitä jo totuttu että treffeillä saa aina sanoa suoraan mikä kiinnostaa ja mikä ei tai saa luikkia karkuun. Mutta jos on kylässä ystävänsä luona jonka on tuntenut puolielämää, katsotaan maailman ahdistavinta elokuvaa missä tapahtuu useampi raiskaus jne. niin ei kyllä odota että kohta pussataan ja yritetään päästä pöksyihin. HÄRREGUUD INTE.
KOLMEN MINUUTTIA ELÄMÄMKOULUSSA Tätä tarinaa en ikinä edes kerro kenellekään sillä haluaisin pyyhkiä sen pois omastakin muististani. Eiks ne asiat nimenomaan kannata jakaa internettiin? Tinder. Satunnainen viestinvaihto. Nojoo, mäki oon keskustas et nähdää vaa. Ei haittaa et sulla on kavereita (hyvä vaan). Siinähän seisoit Jameran ostoskassin kanssa katsomassa kun viis jossain mystisen psykoosin, laskuhumalan ja darran välitilassa olevaa nuorta laskee senttejä et saisko röökii. Ja kysyy et voinko käydä hakemassa kun heil ei oo ikää. Siinä profiilissa ei kyllä ollut mikään aitoa, yks iso ei kokohommalle.
NÄÄ EI TREFFIT OO JA MITÄÄN ET KYLLÄ VOI SILLE: laiteltiin tässä syksyllä yhden jäbän kanssa viestiä ilman mitään viittausta mihinkään muuhun kun kaveritasoon, mä kyllä pidin huolta että hän tiesi mun olevan parisuhteessa ja että en kaipaa siihen väliin yhtään ylimääräistä käpälöimään. Lähdettiin kahville.
Se on se tunne kun näet hidastettuna miten tää toinen osapuoli lähtee kumartumaan sua kohti ja mietit vaan: ”se ei voi olla noin typerä” mutta kyllä se vaan ihan oikeasti pussaa. Ja sä sanot et joo ei kiitos. Mutta ainahan se kannattaa kokeilla onko ei sittenkään aina ei ja teinivuosia muistellen ja yrittää tunkea kielensä mun kurkkuun. Mua hävettäis aivan helvetisti tulla torjutuks keskellä kaupunkia ja saada vielä kuulla saarna siitä miten raivostuttavaa on kun ei voida kunnioittaa toisen yksityisyyttä tai päätöstä. Tästä on varmaan kuukausi ja päätin lopullisesti poistaa tinderini, -tajusin etten haluakaan kavereita. 😀
Mites teillä? B)
Kommentit
Lähetä kommentti